Saarnatuoli

APOSTOLIEN TEOT 1:1

PROLOGI

© Mikko Miettinen

APT.1:1

Τὸν μὲν πρῶτον λόγον ἐποιησάμην περὶ πάντων, ὦ Θεόφιλε, ὧν ἤρξατο ὁ ᾿Ιησοῦς ποιεῖν τε καὶ διδάσκειν

Edellisessä kertomuksessani kirjoitin, oi Teofilus, kaikesta, mitä Jeesus alkoi tehdä ja opettaa,

Edellisessä kertomuksessani (Ton men prōton logon). Ilman epäilystä tarkoittaa Luukkaan Evankeliumia. Molemmat on osoitettu Teofilukselle (Luuk.1:3).

Ramsay esittää kirjassaan (St.Paul the Traveller, 1895, s.23,27,28), että sanat prōton logon antavat ymmärtää Luukaan kirjoittaneen vielä ainakin kolmannenkin teoksen koska prōton tarkoittaa ensimmäistä kahdesta tai useammasta, eikä edellistä (joka olisi kreikaksi proteros). Ja onkin luultavaa että näiden kahden sanan välinen ero, joka klassisessa kreikassa oli huomattava, oli vasta alkanut häviämään Uuden Testamentin aikaan tultaessa (contra Blass, Grammar of New Testament Greek, 1905, s.34). Mutta koska Luukas ei käytä sanaa proteros kirjoituksissaan, emme voi olla täysin varmoja asiasta.

Kuitenkin Ramsay esittää että tämä on luultavaa koska Apostolien Teoista puuttuu asianmukainen päätös. Mutta selvää tietysti on, että Apostolien Teoilla on aivan asianmukainen päätös, joka on juuri sellainen jonka Herra on nähnyt hyväksi sille antaa.

Sen suurten, selvien pääasioiden, eli alkuseurakunnan tapahtumien ja Paavalin lähetysmatkojen lisäksi, Apostolien Tekojen läpi kulkee teema joka päättää kirjan erittäin asianmukaisesti. Tämä teema on Israelille annettava todistus, heille luvattu valtakunta ja pelastus. Paavali sai Herralta ilmoituksen, että hänen tulee todistaa myös Roomassa, niinkuin hän oli todistanut Herrasta Jerusalemissa (Apt.23:11). Tämä kuului Jumalalliseen ohjelmaan. Ja vaikka on mahdollista, kenties jopa todennäköistä, että Paavali kävi Rooman jälkeen ainakin vielä Espanjassa, on Rooma virstanpylväs jonka Herra itse on Sanaansa asettanut. Apostolien Teot seuraa alusta loppuun Israelille annettavaa todistusta ja päättyy Jumalan valtakunnan ja pelastuksen antamiseen pakanoille. Meillä ei siis ole mitään syytä ajatella että jossakin olisi kätkössä joku jatko-osa joka vasta paljastaisi meille ne loput Jumalan salaisuudet joista nyt emme tiedä.

Sana logos (kertomuksessani) esiintyy usein klassillisilla kirjoittajilla merkityksessä: ”kirjan sisältämä kertomus tai historia” (R. J. Knowling, Expositor’s Greek Testament, nid.2 s.4), eroten siten sanasta mythos (tarina, satu). Apostolien Teot ei olekaan myytti, vaan on täysin luotettavaa Jumalan iankaikkista Sanaa joka ravitsee ja voimistaa uskovan sisäisen ihmisen. Apostolien Teot on myös erinomaista historiaa. Teoksen kirjoittamisen aikaan tutkimustyö ei ollut niin helppoa kuin se on nykyään. Tänä päivänä tutkijalla on melko helposti ulottuvillaan valtava määrä materiaalia, esimerkiksi kirjastojen välityksellä. Luukkaan aikana työ oli vaivalloisempaa, mutta siitä huolimatta hänen kuvauksensa on erittäin tarkkaa. Hallitsijoiden nimet, tittelit, kaupunkien kuvaukset ja muu historiallinen aineisto on kaikki täsmälleen oikein. Raamattu on täysin luotettava, eikä siinä ole mitään pois otettavaa, eikä siihen myöskään tarvitse mitään lisätä.

Oi Teofilus (Ō Theofile). Tässä ilman epiteettiä kratiste (korkea-arvoinen), joka löytyy Luukkaan edellisestä kertomuksesta (Luuk.1:3). Ilmeisesti Luukkaan ja Teofiluksen suhde on jo hieman tuttavallisempi, vaikka hän käyttääkin tässä vielä interjektiota (huudahdussana) ō (oi), säilyttäen tällä tavalla kunnioittavan sävyn kirjoituksessaan. Titteliä ”korkea-arvoinen” käytettiin varsin korkea-arvoisesta Roomalaisesta viranomaisesta, ja onkin mahdollista että Teofilus oli Roomalainen, mahdollisesti jopa kuvernööri jossakin provinssissa, joka halusi tietää lisää Jeesuksesta. Tämä ei tietenkään ole mitenkään varma asia sillä Raamattu itse ei mainitse asiasta mitään, eikä nimi Teofilus ollut ollenkaan epätavallinen nimi Juutalaistenkaan joukossa.

Kaikesta (peri pantōn). Ei tietysti tarkoita että Luukas kirjoitti ylös kaiken, mitä Jeesus teki ja opetti, vaan että hän kirjoitti koskien (peri) kaikkea mitä Jeesus teki ja opetti.

Mitä Jeesus alkoi tehdä ja opettaa (hōn ērxato ō Iēsous poiein te kai didaskein). Tämä lause tiivistää Luukkaan ensimmäisen teoksen sisällön. Monet tutkijat ajattelevat alkamisen viittaavan siihen että Apostolien Teot on jatkoa sille mihin Luukkaan evankeliumi jäi. Luukkaan evankeliumin 2:46 ilmoittaa ensimmäiset teot jotka Jeesus teki jo lapsena ollessaan, Hän kyseli ja kuunteli, vaikka varsinaisen toimintansa Jeesus aloitti vasta Luuk.3:23 käytyään kasteella Jordanissa ja Pyhän Hengen laskeuduttua Hänen päällensä.

Evankeliumien antama ilmoitus kuitenkin loppuu ennen Apt. 2 lukua, josta eteenpäin meillä on vain Apostolien Tekojen kuvaus tapahtumista. Tämän takia Apt. on erittäin tärkeä kirja. Ilman sitä olisi vaikea suhtautua esimerkiksi Paavalin kirjeisiin, koska ne monessa kohdin ovat hyvin erilaisia evankeliumeihin verrattuna. Tästä syystä Apostolien Teot on myös eräs Raamatun vaikeimmista kirjoista, ja joku onkin joskus sanonut, että se on yksi niistä muutamasta, opillisessa mielessä lähes vaarallisesta Raamatun kirjasta, jossa moni on ”hengellisen” niskansa murtanut. Ja onkin niin, että Apostolien Teoista löytyy paljon materiaalia joka jakaa kristikuntaa opillisesti. Tätä ei kuitenkaan pidä pelätä, sillä opilliset erimielisyydet voivat olla siunaus tai kirous, riippuen siitä miten niihin suhtaudutaan. Mehän emme elä minkäänlaisesta uskontunnustuksesta, vaan Jumalan Sanasta. Kenenkään teologia ei ole täydellinen ja Sana kehottaa syvempään Kristuksen tuntemiseen.

On myös sanottu että tekemisen tulisi aina edeltää opettamista ja ajatus sisältääkin paljon viisautta. Opetuksen virka on Herran Jeesuksen antama, ja Pyhän Hengen innoittama toimi. Jumalan Pyhä Henki on se joka avaa kuulijoiden sydämet ottamaan vastaan mitä herra tahtoo sanoa ja sen tähden opettajan tulisi varoa käytöksellään murehduttamasta Pyhää Henkeä. ”Henki on se, joka eläväksi tekee; ei liha mitään hyödytä” (Joh.6:63). ”Lihassa” voi kyllä saarnata ja opettaa, mutta sellaisella toiminnalla ei koskaan ole sitä vaikutusta joka sillä tulisi olla. Tässä mielessä tekojen tulee edeltää opettamista.

Mikko Miettinen

Sastamala

mikkomiettinen@saarnatuoli.net